Olen viimeviikkoina tutustunut pariinkin otteeseen, eri ruokien yhteydessä katkarapuihin. Ensimmäinen kerta oli kun elämäni nainen päätti tehdä Pang Padam Pa gam –tyylistä wokkia. Saatan muistaa nimen väärin, myönnän tämän avoimesti. Ruoassa oli nuudeleita, vihanneksia, kanaa ja näitä uusia ystäviäni rapusia.

 

Heti ensimmäisen haarukallisen mukana tuli haltioitunut olo. Rapuset ovat virallisesti ensimmäinen asia joka elää meressä ja maistuu ihan oikeasti näilläkin makuhermoilla hyvältä. Olin valehtelematta innoissani. Söin, otin lisää ja jäin miettimään kaikkia niitä ruokia joihin rapusten lisääminen olisi vaivatonta.

 

Sellainen ruoka tuli vastaan heti seuraavana viikonloppuna. Pienessä krapulassa suuntasin naisen ja valtakunnanpoliitikon kanssa nauttimaan pizzaa turkulaiseen Taksim-pizzeriaan. Tilasin lätyn kinkulla, katkaravuilla, fetalla ja muistaakseni sipulilla. Odotellessamme krapulantappajiamme, satuin huomaamaan kuinka City-pizzerian työntekijä toi tarpeita Taksimiin. Sillä hetkellä mureni tulevaisuuden liikeideani muodostaa Hesburgerin tyylinen kebab-ketju Turkuun – turkkilaiset ehtivät edelle. Mikäs siinä, olenkin ihmetellyt miten kebabravintolan pitäminen voi Turussa kannattaa näillä hinnoilla.

 

Pizzat saapuivat ja omani oli hyvin runsas. Runsaus oli kalatestailun kannalta huono homma, sillä en huomannut syöväni lainkaan mereneläviä. Rapuset upposivat siinä kaiken muun ohessa. Hyväähän se oli, muttei mitenkään erottunut joukosta.

 

Ajattelin alun perin olla kirjoittamatta rapusista tänne, sillä ne ovat olleet pieniä lisukkeita isommissa kokonaisuuksissa, mutta toisaalta pienistä puroista syntyy purosto. Vai miten se nyt menikään? Anyway: rapuset deuze poäng.