Kalaprojekti etenee suorastaan hämmentävän etuajassa. Vuosi ei ole lipunut edes vielä puoliväliin – oikeastaan ei vielä edes uskalla sanoa edes kevään alkaneen – ja jo nyt huomaan pystyväni syömään tavallisimpia kalaruokia. Näin 20 vuoden pelkäämisen jälkeen, tuntuu hieman hölmöltä kuinka helpolla olen siirtynyt popsimaan eväkkäitä.

 

Menimme flikan kanssa käymään jälleen Turun kauppahallissa, aikomuksenamme ostaa kirjolohta. Kalatiskillä elämäni valo sai kuitenkin neronleimauksen: otimmekin muikkuja. Olin sinänsä ihan valmiina tähän ruokalistan muutokseen, paatunut heräteostaja kun olen itsekin. Sitä paitsi, pari kesää festareilla tuli tiirailtua juopuneita juntteja jotka ahmivat kupolinsa piukeiksi paistetuilla muikuilla, joten täytyihän ne kokeilla.

 

Pian koti täyttyi voissa paistuvien muikkujen aromista. Itse sain tehdä turkkilaiseen yogurttiin, eli ”partaäijään” tsatsikin-omaisen kastikkeen. Lisukkeena valmistui pottuja. Ateria oli valmistuttuaan ehdottomasti tähänastisista kalaruoista suurin. Muikkuja oli suurin piirtein noin tsiljardi kappaletta.

 

Joudun nyt heti myöntämään, ettei maku miellyttänyt. Tai ei ehkä niinkään maku, kuin koostumus. Sain kyllä varoituksen siitä, että muikuissa on pikkuriikkisiä ruotoja, muttei niitä kuulemma kannata ottaa pois, sillä muuten ei jää paljoa syötävää jäljelle. Se maku itsessään ei ollut mitenkään ihmeellinen, ei niin voinen kuin luulin, muttei myöskään niin ”klassisen kalainen” kuin pelkäsin. Voisin kuvitella että kokemus oli samanlainen kuin mitä länsimaalaiset saavat maistaessaan ensimmäistä kertaa paistettuja hyönteisiä. ”Ei se maku niinkään, vaan se koostumus”. Täytyy ehkä kesällä maistaa niitä pikaruokamuikkuja, jahka sellainen eteen jossain tulee.

 

Nainen ei ollut paras apuri tässä kokemuksessa. Tuo huomasi että taistelin annostani alas ja alkoi yhteisen projektin hengessä hokea kannustimia kuten: ”Ei sun tartte sitä syödä” ja ”En mä loukkaannu jos sä et syö kaikkea”. Perkele, minähän söin.

 

Jälleen tuli uusi kokemus ja aimo annos nöyryyttä. There are plenty of fish in the sea, and I'll have to taste each and everyone of them.