Ensimmäinen kalaruokani kymmeniin vuosiin ei ollut pienen tehtävän edessä: Ranskasta sain tuliaisiksi suolistobakteerin, joka on pitänyt ruoat tehokkaasti imeytymästä elimistööni. Tonnikalapizza on yksi ensimmäisistä ruoista jotka söisin sairaalasta päästyäni, sen tulisi pysyä sisällä jotta saisin ravintoa ja siitä elintärkeää energiaa. Purjoaminen ei siis ollut mahdollisuutena, vaikkakin sen todennäköisyydet olivat todella korkealla.

 

Päätin ostaa pizzan turkulaisten yliopisto-opiskelijoiden suosimasta Pronto -nimisestä ravintolasta, sieltä olen valtaosat muistakin opintoaikojeni pizzoista syönyt. Lätty ei varsinaisesti ollut tonnikalapizza teidän mittapuillanne, täytteinä oli tonnikala, kinkku, salami ja ananas. Päässäni surisi kuitenkin ostohetkellä Juhani Tammisen Veikkaukselle tekemä Keno –mainos, jossa Tami sanoo: ”Ei menestys tule hatusta vetämällä. Tyvestä puuhun noustaan.” Annoin siis itselleni armoa ja päätin peittää tonnikalan muilla mauilla.

 

Ensimmäinen haukkaus oli antikliimaksi, kuten rakas tyttöystäväni on mainostanut, tonnikala ei maistu pizzassa miltään. Olin maistavinani pienen suolaisen sivumaun aina silloin tällöin, mutta varsinaista iljettävän yököttävää kalan makua en kokenut. Tarkastelin pizzaa ja totesin kalaa olevan aika vähän muiden täytteiden seassa, kinkku on ilmeisesti halvempaa Lidlissä kuin tonnikala.

 

Vastapäätä sitä reunaa josta aloitin suuri tonnikalakeskittymä, ja päätin jättää sen viimeiseksi. Saisin kulkea läpi helvetin saavuttaakseni kiirastulen. Yhtäkkiä huomasin miettiväni sitä, miten saan hengityksestäni katoamaan oksettavan kalan hajun, joka tietenkin pizzasta seuraisi. Mietin niitä kasvissyöjiä jotka ovat puhuneet vastaavasta iljettävästä lihan tuoksusta hengityksessä, ymmärsin yllättäen yhtä ihmisryhmää hieman paremmin. Tuli jokseenkin naurettava olo tosin.

 

Viimeinen pala – tonnikalakeskittymä. En kyennyt kohtaamaan vihollistani silmästä silmään, taitoin pizzan ja toivoin toisen kerroksen lisäävän lihan makua haukkauksissani. Sitten se oli käsillä, hetki jolloin suussani valtaosa pizzan täytteestä oli tonnikalaa. Maku oli kuiva, Jessica Simpsonin erehdys tonnikalasta ja kanasta tuntui heti huomattavasti vähemmän hauskalta. Kaikki tonnikalan kalastamisen aiheuttamat eettiset ongelmat taas vaikuttivat järjettömiltä, tämän maun takia en voisi kuvitella käytävän sotia. Pizzapaketin pahvi lienee maukkaampi täyte kuin tonnikala. Alas meni että hujahti.

 

Ensimmäinen kalaruoka siis upposi varsin hyvin. Puoli tuntia myöhemmin olo on vähän kuvottava, mutta se saattaa johtua Pariisin tuliaisistakin. Pääasia että pizza pysyi sisällä. Ensimmäinen erä oli ohi ja aikuinen mies onnistui syömään vähän kalaa.