Olinpa taas kerran löytänyt tieni opiskelijalounaalle ravintola Bryggeen. Kaikki vaihtoehdot lounaaksi olivat huonoja, joten päätin valita BBQ-buffetin ravintoni lähteeksi. Olivat muuten vaihtaneet Shout of the Boder –nimen pois BBQ-buffetin edestä, koin lievää pettymystä tästä.

Nappasin lautaselleni sipulirenkaita, juustoburgerin, paistettuja kasviksia, geneerisiä broileripyöryköitä ja harvinaisen kuivia ranskanperunoita. Lisukkeeksi otin salaattia ja leipää, juomaksi kelpasi maito ja vesi. Tässä oli lounaani niin kuin sen ymmärsin. Avasin Voima-lehden takasivulta, sillä olin lukenut sen aikaisemmin alusta suurin piirtein puoliväliin, ja haukkasin juustopurilaista. Kalaa.

Vaarattoman ulkokuorensa alla juustopurilainen osoittautuikin juusto-kalaburgeriksi. Kiero veto, Brygge. Olin kyllä vilkaissut leivän sisään, mutta ajattelin kyseessä olevan paneroitu broileripihvi. Ei ollut ei. Kyseessä oli jokin kalalaji jota en osaa nimetä. Luulen sen olleen lohta, mutta voiko lohta uppopaistaa? Tai miksei voisi, mutta epäilen eväkkään kuitenkin olleen kuuluisaa rapeaa kalapalakalaa. In English: Crispy Fish.

Kokemus oli oikeastaan aika hämmentävä, sillä en ollut tällä kertaa päättänyt maistaa kalaa. Koin itseni vähän petetyksi, mutta uudenvuodenlupaukseni hengessä päätin syödä kaiken mukisematta. Maku ei innostanut, purilainen oli parhaimmillaankin vain syötävää. Toisaalta broileripyörykät ja ranskanperunat olivat huomattavasti kaameampia makuelämyksiä. Ainoa valopilkku lautasellani oli paistetut kasvikset, mikä taas toisaalta tuntuu hassulta kun on valinnut ruoakseen BBQ-buffetin. Kalaburger oli aikalailla samaa tasoa kuin kaikki muukin – ei mitään erikoista.

Nyt on kyllä valehtelematta sellainen tunne, että on pakko saada jotain hyvää kalaa syödäkseen. Tämä roskakalasta koostuva ruokavalio ei opeta minulle mitään muuta kuin vihaa.