Joskus vuonna kivi ja kilpi näihin aikoihin kävin kotonani asuvan naisen kanssa treffeillä. Hän laski siitä alkaneen yhdessäolomme, joten vuosipäivämme on aina ”näihin aikoihin”. Hän ei muka muista tarkkaa päivää, vaikkakin kuulemma ensimmäisen vuoden ajan piti kirjaa ensimmäisistä tasakuukausista. Noh, joka tapauksessa juhlistimme tätä suurpiirteistä vuosipäiväämme perjantaina ravintolalaiva Cindyn Salongissa.

 

Olen joskus syönyt ravintolalaiva Svarte Rudolfissa, enkä tämän kokemuksen jäljiltä liiemmin odottanut ihmeitä ravintolalaivoilta. Halusinpa silti viedä plikan johonkin mistä tuo ei ollut aikaisemmin syönyt. Menimme siis Cindyyn vailla varauksia, tai siis varaus kyllä oli, muttei odotuksia.

 

Ruokalista oli keskipitkä. Melko laaja, muttei mikään Amarillosta löytyvä lista kaikista maailman ruoista.  Alkupaloiksi otimme yhteisen annoksen miedosti savustettua graavimerilohta, ryytisinappimoussea ja laivan omaa saaristolaisleipää. Leipää oli kuulemma myynnissä erikseenkin, jos olisimme siitä vallan villiintyneet. Pääruoaksi valitsin Parmankinkkuun käärittyä merilohta, tomaattihollandaisea ja saaristolaisleipä-perunapaistosta. Viininä toimi laivan omaa tuontia oleva verdejorypäleen valkkari.

 

Alkupala oli jopa yllättävän kookas. Se olisi takuulla täyttänyt yksistäänkin maarun, joten onneksi otimme sen kaksin. Makua kutsuisin jopa hyväksi, etenkin ryytisinappimousse yllätti iloisesti. Kalakin oli ihan hyvää. Pääruoka ei ollut ihan hyvää – se oli tosi hyvää. Parmankinkku ja leipäpalaset antoivat muuten suhteellisen normaalille kalalle sen pikku ekstran joka siirsi sen erityisten ruokien joukkoon. En ole aivan varma, mutta tämä saattoi olla ensimmäinen oikeasti todella hyvä syömäni kalaruoka. Toisaalta kaikki muukin auttoi: hyvä viini, hyvä seura, hyvä palvelu. Ei sekään haitannut että ravintola suosii lähituotantoa raaka-aineiden valinnassa.

 

Oikeastaan suurin ylläri ei ollut se, että ruoka oli hyvää, eikä se etten kakonut, vaan Cindyn taso. Turkulaisia ravintoloita listatessa muistetaan mainita Mami, Smör, Herman, Rocca, Bossa ja kumppanit, mutta Cindy on jäänyt ainakin minulta huomaamatta. Toisaalta, kesä lienee ravintolalaivojen varsinainen sesonki, eikä moni ole edes huomannut niiden tarjoavan ruokaa terassioluen lisäksi.