Nainen tuli kotiin ja ilmoitti ostaneensa ainekset tonnikalasalaattiin. Mikäs siinä, en ole tonnikalasalaattia vielä syönyt, ehkäpä se olisi jopa parempaa kuin päivällä syöty burgeri. Nainen siirtyi keittiöön kokkaamaan samalla kun itse viikkasin pyykkiä, pienehkö jännitys oli kieltämättä päällä kun mietin salaatin seassa nököttäviä tonnikalan palasia. Toisaalta, muistin kyllä ettei tonnikala ole ennenkään miltään maistunut.

Vaatteet olivat löytäneet tiensä takaisin kaappeihin ja päätin suunnata keittiöön katsomaan illan vihollista. Nainen oli maustamisvaiheessa. Valtava möntti tonnikalapastaa sekoittui salaattikastikkeeseen iittalan kulhossa. Hetkonen… TonnikalaPASTAA? Kulhossa oli selkeästi makaronia, tonnikalaa ja vihanneksia. Mukaan kyökkineito lorotti ranskalaista salaatinkastiketta. Puin ihmetykseni sanoiksi ja kuulemma kyseessä oli kylmä pastasalaatti – joka oli lämmintä.

Hetken pohdinnan jälkeen siirsimme kulhon sisältöineen parvekkeelle jäähdyttelemään. Kuulemma se on parempaa niin. Pitkän iltavuoron tehneenä ja tenttiin ennen sitä lukeneena, ei kokki malttanut pitkään odotella aterian viilenemistä. Söimme ruoan puoliviileänä.

Miltäs se maistui? Aikalailla samalta kun vastaavat kanapastasalaatit joita olen syönyt. Kanaversioissa ei itse ruokasubstanssi ole niin hyvässä muodossa kuin tässä salaatissa. Olin varsin tyytyväinen ateriaan. Se palautti jopa horjuvaa uskoa halpoihin ja helppoihin kalaruokiin. Kyllähän sitä voisi kuvitella syövänsä toistekin.

Ai niin, jos pasta on kylmää niin se on salaatti.